mitä mieltä minä olen kiusaamisesta

Tää postaus on ollut mulla tuolla luonnoksissa jo yli 3 kuukautta ja oon harkinnu tän julkaisemista mutta antaa mennä nyt sitten. Mä en oo ikinä edes yrittänyt kirjoittaa mielipidepostausta mistään, mutta koska viimeaikoina oon miettiny kiusaamista päivä päivältä enemmän ja enemmän, niin tää on ehkä ainut asia mistä mulla on oikeasti selvä mielipide ja ajattelinkin kirjoittaa siitä. Ihan liian usein mun silmien eteen ilmestyy uutisia missä joissakin ihmiset on jopa tappaneet ittensä koska niitä on kiusattu. Mä en oo mikään hyvä kirjoittamaan ja katsotaan nyt saanko edes minkäänlaista järkevää ja julkaisukelpoista tekstiä kirjoitettua. Mua itteäni ei oo ikinä kiusattu, ala-asteen kaveriporukka riitoja sekä selän takana puhumisia en laske omalla kohdallani kiusaamiseksi koska musta tuntuu että jokainen kokee noita jossain vaiheessa elämäänsä ja se on ihan normaalia. Mä oon kuitenkin joutunut seuraamaan sivusta toisten ihmisten kiusaamista entisellä ylä-asteellani sekä nykyisessä lukiossanikin oon havainnut pienimuotoista kiusaamista. Kiusaamista esiintyy nykyisin lähes joka ikisessä koulussa.

Musta kiusaaminen on ehdottomasti väärin. Kenelläkään ihmisellä ei ole tarpeeksi painavia syitä alkaa kiusaamaan toista. Useimmiten kiusaamisen syynä on toisen ihmisen erilaisuus ja se, ettei kiusattu välttämättä kulje massan mukana. En voi käsittää miten ihmiset voidaan jakaa ns. "normaaleihin" ja "epänormaaleihin" eli erilaisiin. Jokainen ihminen on ihan saman arvoinen eikä mitään pitäisi voida määrittää normaaliksi ja epänormaaliksi.

Yksi yleisimmistä kiusaamisen syistä on ulkonäkö. Kun mä itse oon keskustellu kavereitteni kanssa kiusaamisesta, oon kuullu niiltäkin lauseen "no eihän se nyt oo normaalia. Miettis vähän mitä päällensä pukee". Mä ite kuvailin asiaa seuraavalla tavalla : Jos sä tuut kouluun pillifarkuissa tai muissa kyseisellä hetkellä muodissa olevilla housuilla sä oot "tosi cool", normaali ja muodin, sekä massan mukana kulkeva. Jos sä tuut collareissa tai muissa rennoissa housuissa ihmiset ei kato sua mitenkään oudoksuen, sä et vaan välttämättä oo jaksanut laittautua kyseisenä aamuna. Mutta hei, jos sä tuut kouluun värikkäissä ulkohousuissa tai vähän erilaisemmassa mekossa tai hameessa johon muut eivät ole tottuneet, sulle saatetaan huudella sekä naureskella käytävillä. Tässä tapauksessa normaaliksi pukeutumiseksi ollaan luokiteltu farkut ja collarit ja epänormaaliksi hameet, mekot ja ulkohousut. Kuka sen päättää mikä on normaalia ja mikä epänormaalia ? Jokaisen pitäisi saada pukeutua aivan vapaasti juuri siten miten haluaa ilman että joutuu pelkäämään kiusatuksia tulemista. Musta on ihanaa katsoa koulussa niitä jotka pukeutuu ihaniin mekkoihin ja joilla on omaperäinen tyyli pukeutua. Tottakai se on myös omasta itseluottamuksesta sekä luonteesta kiinni, että uskaltaako olla erilainen ja pukeutua eritavalla kuin suurinosa oppilaista.

Ulkonäkö on muutenkin sellainen asia jolle ei voi itse välttämättä tehdä mitään, koska jos omistaa ison nenän, on lyhytkasvuinen tai vaikka kehitysvammainen, sä et voi itse tehdä asialle mitään. Siksi en voi käsittää miten toinen ihminen voi kiusata toista toisen ulkonäön takia ? Mitkä ovat muka perusteet.  Ei olisi kivaa jos joka ikinen ihminen olisi kuin samasta muotista tehty, kaikilla olisi samanlaiset kasvot, olisivat samanpituisia ja kokoisia. Musta on kiva että maailmasta ei löydy kahta täysin saman-näköistä ihmistä vaan jokainen on oma ainutlaatuinen yksilönsä. Mä en myöskään ymmärrä toisten kiusaamista ihonvärinkään takia ja vihaan rasismia. Mitä sitten jos toisen iho on tummempi kuin toisen ? Ihminen hänkin on vaikka ihonväri olisikin eri kuin sinulla :-) Ihmiset voisivat oikeasti kohdella muita siten, miten toivovat muoden kohtelevan itseään.

Yläasteella ollessani hain tukioppilaaksi, mutten päässyt koska en silloin vielä tiennyt oppilaskunnan ja tukioppilastoiminnan eroa. Vaikken tukioppilaaksi päässytkään, puutuin silti muutamaan kiusaamistapaukseen ja välituntisin menin juttelemaan ja olemaan yksinäisten kanssa. Kun pääsin peruskoulusta pois, menin samana kesänä isoseksi riparille, jossa oli saman yläasteen oppilaita. Samalla leirillä olivat myös ne koulussa syrjityt, yksin jätetyt ja kiusatut. Kiusaaminen jatkui leirillä, näille huudeltiin ja näitä haukuttiin. Leirillä kiusaamiseen oli onneksi helpompi puuttua kuin koulussa. Ohjaajat sekä me isoset tehtiin kiusaajille selväksi ettei leirillä hyväksytä kiusaamista ja että kaikkien kaveri pitää olla, tai ainakin kaikkien kanssa pitää pystyä tulemaan toimeen. Ruokailuissa ja vapaa-ajoilla me isoset olimme niiden vähän yksinäisempien kanssa ja yritimme tehdä heidänkin riparistaan ikimuistoisen.



Musta tuntuu niin pahalta kuulla että jotain on kiusattu, sekä katsoa jos jotain kiusataan. Mun tekis aina vaan juosta kiusatun luokse ja halata häntä ja raivota kiusaajille. Kiusatulle voi jäädä kiusaamisesta ikuiset traumat ja pahat muistot kouluajoilta jotka eivät ikinä katoa mielestä. Kiusaajat saavat teoillaan niin paljon pahaa aikaan. Kiusatut saattavat päätyä tekemään myös itse itselleen pahaa. Kenenkään ihmisen ei kuuluisi tuntea itseään turhaksi, mitättömäksi tai huomaamattomaksi. Me kaikki merkitsemme jollekkin jotain ja aina on joku joka rakastaa ja välittää juuri sinusta. Musta ei tunnu pahalta vaan silloin jos jotain kiusataan, vaan musta tuntuu myös pahalta katsoa yksinäisiä ihmisiä joilla ei ole niin paljoa ystäviä. Miksi ihmiset eivät hyväksy erilaisuutta eivätkä ole suvaitsevaisia niitä ihmisiä kohtaan jotka uskaltavat olla juuri sellaisia kuin ovat ?

Kaikki kiusaamisen muodot on yhtä pahoja. Sanallinen haukkuminen, fyysinen väkivalta, sekä pelkät katseet voi aiheuttaa toiselle pahan mielen ja pelon tunteen. Jos joku ihminen ei sua miellytä, sä voit pitää sen asian omana tietonas, eikä sun tarvii alkaa haukkumaan tai kiusaamaan sitä. Toinen juttu on myös se, että ihmiset ei sais tuomita ihmisiä liian helposti kuulemiensa juttujen tai ulkonäön perusteella. Ihmisestä ei voi oikeasti tietää mitään, ennenkuin tuntee sen. Kaikki toisista ihmisistä ikävästi puhuminen ei kuitenkaan ole kiusaamista, sillä mielipiteet ja kiusaaminen on kaks eri asiaa. Ei siis tuomita ihmisiä ellei tunneta ja yritetään tulla kaikkien kanssa toimeen ja vaikka hymyilemäänkin vastaantulijoille ! Hymy voi helposti pelastaa toisen päivän :-)

Tässä oli nyt siis vain mun mielipide asiasta, mua ei oo siis ikinä kiusattu, joten omakohtasia kokemuksia mulla ei oo.
Huh elämäni eka mielipidepostaus takana, kommentoikaa mitä tykkäsitte tai jos tuli jotain mieleen :> !

kuvat : we♥it